Tuuleehan täällä ja kuulee myös kaikenlaista. Jotkut jutut menevät huolettomasti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta toiset tapaukset taas jäävät mieleen joko hyväntahtoisen hassuina ja huvittavina, tai sitten typeryyden höystäminä ja tietämättöminä. Joskus jotkut ala-arvoiset kommentit jopa satuttavat ja jäävät kiveksi kenkään kaihertamaan. Jos kuulut johonkin vähemmistöön tai marginaaliryhmään tai muuten vain vaikutat valtavirrasta poikkeavalta, saatat pystyä samaistuman tähän, eikö?
Vähän aikaa sitten mieleeni tuli purkaa näitä ajatuksiani ja kirjoittaa aiheeseen liittyen postaus aiempaan päiväkirja/ runoblogiini http://sielunisinisimmatsavyt.blogspot.fi/, mutta työstäessäni asiaa eteenpäin tulin siihen tulokseen etteivät kaikki vuosien varrelta matkaan tarttuneet kertomisen arvoiset jutut mitenkään mahdu yhteen postaukseen, eivätkä useimmat näistä tarinoista sopisi Kuiskeen tyyliin ollenkaan. Päädyin siis (niinkuin niin monet muut bloggarit minua ennen) aloittamaan toisen blogin aiemman rinnalle ja tarkoitus olisi koota tänne kertomuksia absurdemmista ja mieleenpainuneimmista keskusteluista ja kohtaamisista suurimmaksi osaksi tuntemattomien ihmisten kanssa.
Ai niin, ja kuka minä olen? Jonkinlainen esittely minusta löytyy Kuiskeen ensimmäisestä postauksesta, mutta kerronpa tähänkin vähäisen. Olen Ninni Laurén, melkein kaksikymppinen sosionomiopiskelija, runoilija, partiolainen, yhdistysaktivisti, metsänkeiju ja tällä hetkellä Espoon kansalainen. Alunperin olen kotoisin Keski-Suomen perämetsistä läheltä Jyväskylää ja sinne kovasti kaipaan takaisin, mutta maailman tuulet riepoittelevat pientä keijukaista minne sattuu ja siihen yritän tottua. Niin olen myös lyhytkasvuinen. Minulla on erittäin harvinainen mulibrey nanismi -oireyhtymä ja sen seurauksena pituutta löytyy huimat 134 senttiä, mutta ääntä ja omanarvontuntoa sitäkin enemmän. Kysyä saa jos haluaa tietää enemmän ja muutenkin kaikki kommentit ovat tervetulleita.
Tervetuloa siis vain lukemaan tätäkin blogiani ja näitä joskus taruakin ihmeellisempiä kertomuksia tosielämästä.
Ninni Laurén
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti